Joulukorttia tilauskeen!

Hei kaikki joulua odottelevat ihmiset, nyt olisi mahdollista tilata mun joulukorteja täältä blogin kautta!
Eli hinta olisi euron kortti ja kahdeksan euroa per kymmenen korttia plus postit. Eli ei ollenkaan paha ajatellen, että saat kauniit kortit suoraan kotiisi! Pieni painoserä takaa sen ettei näitä kortteja tule ihan joka kodissa vastaan ja erotut joulupostissa kivasti tusinatiimari korttien joukosta. Siinä mun mainospuhe teille, heh.

Jos mielit tilata kortteja, niin pistäppä sähköpostilla osoitteella a.polkutie@gmail.com tilausta tulemaan ja kerro postissasi ainakin mitä korttia tilaat, määrä ja osoitteesi. Saat paluupostina maksutiedot. Mutta pidähän kiirettä joulupostin pitää olla postissa viimeistään 15.12. joten korttitilaus kannattaa tehdä viimeistään ensi viikolla.

Kiitos ja kumarrus!

Kortti 1: Pukki punanuttu

Kortti 2: Joulun pallerot

MLL:n Joulupuu keräys

Nyt on niin hyvä asia tullut tietooni, että pakko pistää kiertämään! Tässä lainaus Lahden Nuorkauppakamarin sivuilta:


"Lahden nuorkauppakamari ja MLL Lahden yhdistys järjestävät Joulupuu -keräyksen Lahden Kauppahallissa 19.11.-10.12.2011. 
Joulupuu-keräys alkaa Lahdessa lauantaina 19.11.2011. Kauppahallissa on joulukuusi, joka on koristeltu eri-ikäisille lapsille osoitetuilla pakettikorteilla. Joulumieltä levittävät lahjoittajat tuovat pakettinsa itse joulukuusen juurelle Kauppahalliin ja valitsevat kuusesta pakettikortin, jossa kerrotaan minkä ikäiselle lapselle lahja lahjoittajan mielestä sopii. Joulupuun ideana on antaa lapsille uusi tai itse tehty lahja, ei siis kierrätystavaraa. Lahja voi olla pieni tai suuri, edullinen tai kallis - kaikki lahjat otetaan ilolla vastaan.

Keräyksen avulla saadut lahjat jaetaan MLL:n, kaupungin perhetyöntekijöiden, sosiaalikeskusten ja lahtelaisten lastensuojelujärjestöjen antamien vinkkien perusteella saajaperheisiin viikolla 50. Näin varmistetaan, että lahjat menevät varmasti oikeisiin osoitteisiin eikä lasten ja perheiden oikeutta yksityisyyteen vaaranneta.

Lahdessa kerättiin vuonna 2010 reilut 1300 lahjaa, jotka Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lahden yhdistys jakoi 303 lapselle 160 lahtelaisperheessä.”


Eli nyt haastankin kaikki teidät lukijat, jotka olette Lahesta, panostamaan tähän pieneen suureen tekoon ja viemään ainakin yhden lahjan kauppahalliin kuusen juurelle. Jarkon kanssa ajattelimme mennä keskiviikkona ostamaan joululahjat kummityttöllemme ja hänen sisaruksilleen ja ostaa samalla lahja myös jollekin pienelle tytölle tai pojalle tuonne kuusen juurelle. Tämä on kyllä niin hyvä asia, että ihan melkeen itkettää. Ihana ajatus, että pienellä lahjalla voi ilahduttaa jonkin pienen ihmisen joulua suuren suuresti. Siispä kaikki lahjaostoksille. Ja hei kauppahallissa on kuitenkin myös monta mukavaa kahvilaa missä istahtaa lahjomisen lomassa!
Ja tässä pieni haaste myös kavereilleni: Mitäpä jos tänä vuonna ei ostettaisi toisillemme lahjoja vaan kaikki veisi tonne paketin tai pari? Siitä tulisi hurjan iso kasa paketteja!
Kaikille niille, jotka eivät asu Lahdessa tiedoksi, että muissa kaupungeissa on varmasti vastaavia keräyksiä, että joulumielellä vaan liikkeelle kaikki!

Syysmyrsky vihmoo, vaan koska tulee talvi?

Johan se nyt myrskyn lykkäs! Ulkona vihmoo kuin viimestä päivää ja ikkunat vaan helisee. Toivon hartaasti, että aamulla kun raahustan hai-saappaat jalassa kohti koulua ja pakkausmuotoilun tuntia, ei tuuli olisi enää noin navakka. Vaan äskenpä juuri säämatami telkkarissa kertoi, että tuuli se vaan yltyy huomista kohden, joten haaveeksi taitaa jäädä tuulettomat aamut.

Odotan vaan jo niin kovasti, että tulisi lunta! Siitä on lähes 11 kuukautta kun olen viimeksi lunta nähnytkään,  Belgiassa tuota kun ei enää ollut kun sinne menin. Onpa muuten melko hassua, että siitäkin on kohta vuosi kun lähdin vaihtoon. Joulun odotus tuntuu tänä vuonna niin kovin erilaiselta, kun ei tarvi jännittää, stressata ja vähän murehtia lähtöä. Saan vaan nauttia ihan täysin kaikesta jouluhössöttelystä, ilman, että se muistuttaa minua jatkuvasti jostain lähestyvästä pelottavasta. Toisaalta olisi aika ihana lähteä juuri jouluksi Antwerpeniin, kun Hanna ihana on niin kovin paljon kehunut Antwerpenin joulumeininkejä. On kuulemma kaunista kuin mikä. Kenties joskus tulevaisuudessa joululoma kohdistuu Belgiaan! Odotankin tänä vuonna joululomaa ihan todella paljon, koska se tarkoittaa myös yhden ison työprojekstin valmistumista. Jouluun mennessä pitäisi siis saada valmiiksi. Nyt kun teen töitä ahkerasti, niin sitten on lupa vähän lekotella vuoden lopussa. Sitä kuumeisesti odotellen siis! Tulisi nyt vaan se lumikin, niin päästäisi Jarkkiksen kanssa taas pulkkamäkeen (tätä harrastettiin viime vuonna joululomalla ahkerasti).

Vaan parempi että tästä lähden juurinyt nukkumaan, että edes minä olen hyvällä tuulella aamulla, säästä viis!

En halunnut laittaa tähän mitään myrskykuvaa niin saatte verkkokalvoillenne ihanaista hempeän väristä peuran päätä. Ollos hyvä!

Ps. Myyjäiset meni ihan mukavasti, joskin sää taisi verottaa myös markkinavieraitten määrää. Lopullinen tuotto selviää huomenna koulussa. Joulukortteja kuitenkin jäi sen verran paljon, että niitä voi tilata multa postitse 1e/kortti tai 8e/10 korttia + postit, mikäli mielii saada lähettää joulun hienoimpia kortteja. Teen tästä kuitenkin vielä erillisen postauksen varmaan huomenna. 

Jouluisia kortteja

Hei tyypit, nyt ois näytillä meidän luokan joulukortteja, jotka tässä melko uunituoreena painosta on koulullemme saapuneet. Eli näitä on huomenna ja sunnuntaina saatavilla Muotoiluinstituutin Joulumarkkinoilta hintaan euron kappale, tulkaapahan ostamaan.

Tässä kaikki kortit, melko mukavia eikö?

Tässä mun eka kortti, joulupallerot.

Ja tässä mun toka kortti!

Muotoiluinstituutin Joulumarkkinat 2011

Muistakaas kaikki kynnelle kykenevät saapua viikonloppuna paikalle! Itse olen myyntivuoroissa lauantai aamuna ja sunnuntaina yhdestä eteenpäin. Meidän pöydästä joulumarkkinoiden hienoimmat ja laadukkaimmat, Lahdessa painetut joulukortit! Pöytämme sijaitsee 1.kerroksessa ihan perällä oikealla. Tulkaa moikkaamaan!

Rakkaus on kliffa juttu!

Tällasina päivinä kun ulkona on aivan karmaseva harmausilma, koleaa ja kosteaa niin on niin ihanaa kun on se oma mussukka ketä vähän hemmotella ja yhessä vaikka kainalokain katella telkkaria. Teinkin tuossa äsken aivan ihanan tulisen tofunakkikeiton odottamaan sitä mun omaa Jarkkista töistä kotiin. Jos ei tällä syksyinen kylmyys poistu aina varpaista asti, niin sitten ei millään.
Meidän nahkakissa Lemppuri suurena lämmön ystävänä on löytänyt kyllä asunnon lämpimimmän paikan, nimittäin sängystä peiton alta ja tietenkin patteria vasten painautuen vielä!
Koiruuteni Viton kanssa ollaan sen verran ronskeja tapauksia, että lähdetään vielä tänään uhmaamaan syystuulen tuiverrusta iltalenkille. Sitten onkin vuorossa Viton pesu ja trimmaus!

Tässä ihana biisi kaikille syksyn pimeisiin iltoihin hukkuville rakastuneille:

No joulu se on pienikin joulu!

No nyt se on sitten avattu, meinaan pikkujoulukausi! Meillä oli lauantaina poikien (Jarkko ja muut) Nimettömän kalakerhon (täältä löytyy) pikkujoulut. Illan kulku oli aika tarkalleen seuraavanlainen:

Ihan ensimmäisenä mentiin Lahden Energiahallille Megazoneen ottamaan miehestä ja naisesta mittaa lasersodan voimin. Sijoituin kummassakin erässä viidenneksi (ihan hyvä sijoitus kahdeksasta,hä?)

Meijän NinjaNike tiimi! (Jarkko arvostaa suuresti, että tää kuva on täällä, mutta kaikki
varmaan huomaa, että emme ole kovin vakavamielistä väkeä).

Tässä meijän koko sotaisa joukko valmiina taistoon!

Arwen ja Boromirhan ne siinä (liiveissä luki siis LOTR nimet, how geek is that?)

Seuraavaksi siirryttiin porukalla jatkamaan hyvin alkanutta iltaa Jarkon kaverin talolle ja siellä pistettiin sitten ruuat tulille ja sauna lämpiämään. Täytynee sanoa, että herkkua oli meillä monenlaista!

Nam nam nam. Noi perunat oli Jarkon kaverin tekemät ja aivan älyttömän hyvät olikin!

Tonttuujoukkoo silloin varpahillaan...

Siin on lohi poikineen!

Ruuat kun oltiin kupuun nautittu oli vuoro siirtyä illan muihin hupsutteluihin, kuten lahjojen jakoon ja Singstarin ja Rockbandin pariin!

Meil oli ihan oma punakuonokin paikalla!

Ja eksoottinen joulupalmu! Oi paljon lahjoja!

Tonttuilu alkakoon!

Jarkko oli vissiin ollu kiltti poika kun sai pukilta ison paketin. Kaikki sai mahtavat lahjat
ja täytyy sanoa, että olen itse erityisen onnellinen key finderista jonka omasta paketistani
sain!

Jenni the rumpuvirtuoosi pisti rumpukepillä koreasti.

Meillä oli kasassa melkone pumppu.

Pidot senku paranee ja Pete virittelee äänihuuliaan Jarkon säestäessä pinkillä skeballaan.

Rök rök!

Voitte arvata että pikkujoulujen jälkeen seuraavana päivänä tekee mieli lähinnä rauhoittua ja sehän onnistui parhaiten Mirkun kanssa lenkillä pikku pakkasessa tällaisissa maisemissa:

Järvi näyttää siltä, että se jäätyy aivan pian

Lahden satama on uskomattoman kaunis iltahämärissä

Laituritkin oli ihanan huurteen peitossa

Myös Lahden ihanat Jouluvalot ovat vihdoin syttyneet!

Ja Mariankatu näyttää taas satumaiselta

Talven tuntua!

Kiitos siis kaikille pikkujoulujen järkkääjille, oli ihan hurjan hauskaa!

Tässä pieni kuvitusuutinen

Sain tänään ihanan puhelun! Minut on näillä näkymin valittu osaksi yhtä isoa kuvitusprojektia! Menin tästä uutisesta tänään ihan sijoiltani. Niin onnellinen olen. On ihanaa saada pientä tunnustusta omasta osaamisesta ja siten luottoa, että kyllä tästä leipätyö vielä itelle tehdään! Voi kyllä nyt taas pistää hymyksi!

Oli kerran OnniManni

Tässä se nyt tulee, eli OnniManni piponi, jonka Leon aiemmassa postauksessani oli valloittanut pesäkseen!
Olen testannut OnniMannia jo pariin otteeseen hyytävissä Suomen syysolosuhteissa ja täytynee sanoa, että on se vaan lämmin pipa. Tiivis virkkuukäsiala ja 90% villasta valmistettu Novitan ihanan paksu lanka takaavat sen, että päätä ei palele vaikka tuuli vihmoisi ja taivaalta sataisi jäätyneitä mummeleita. Jos joku oman OnniMannin päähänsä halajaa, voisi (mikäli sitä varsinaista leipäduunia ei pukkaa liikaa) mulla joululomalla olla aikaa antaa kyytiä virkkuukoukulle kunhan hinnasta sovitaan. Lankaa löytyy punaisena ja sinisenä ja nappitoivomuksia saa esittää niissä rajoissa, että napit on kierrätysmateriaalia, eli Kontin tuunaustorin antia.

Hei mahti mainos!

Äsken tuli telkkarista jugurttimainos, joka alkoi kysymyksellä ”Muistatko miltä lapsuuden kesä maistuu?”. Aloin heti miettimään, että niin kliseiseltä ja teennäiseltä kuin tuo kuulostaakin, niin onko oikeasti parempaa mielikuvaa, kuin myydä lapsuuden kesää purkeissa? Mainoshan suorastaan lupaa, että ”tämän avulla pääsen takaisin lapsuuden kesän makuun!”. Melko iso lupaus, mutta varmasti saa monen tarttumaan Valion perinteiseen mansikka jugurttiin kylmähyllyllä, sillä kukapa meistä ei kaipaisi tuota huolentonta aikaa, jolloin kesät oli aina aurinkoisia ja koko kesä juostiin uikkarit jalassa pihalla ja järvessä puljaten?

Tässä ko. mainos:

Olen aina kiinnittänyt todella paljon huomiota mainoksiin, niin positiivista kuin negatiivistakin. Äitini kerran vuosia sitten töllöä tuijotellessamme sanoi, että sä kommentoit ihan jokaista mainosta mitä mainostauolla tulee.  Sen lisäksi, että mulle on suotu luontainen liiallinen kiinnostus mainoksiin, satun opiskelemaan viestintää, jonka puolesta mainokset ovat osa työtäni myös.  Tänään itse asiassa katsoimme koulussa  Cannes Lions International Festival of Creativity:n vuoden 2008 palkittuja tv-mainoksia ja olihan siellä aivan nerokkaita ratkaisuja. Mikä sitten tekee mainoksesta hyvän tai huonon? Mielestäni mainoksen täytyy, jotenkin yllättää ja haastaa hieman katsojaa, mutta silti olla varmasti ymmärrettävä. Hyvä mainos kertoo tarinan ja jää siten kutkuttelemaan mieleen.

Tässä teille näytille muutamat loistokkaat mainokset (varoitus: tämän jälkeen et ehkä pysty katsomaan enää mitään mainoksia kovin epäkriittisesti!)

Osa mainoksista suunnitellaan suoraan lähinnä tietokoneruuduille kuten nämä loistokkaat mainokset, jotka luokkakaverini minulle tänään näytti:

Loistavia eikö totta! Ehdottomia suosikkejani kotimaisista mainoksista ovat olleet Finnairin “Illaksi kotiin”-mainos, VR:n jo jokusen vuoden vanha “Kauko Kyyhky”-mainos, joka on saanut käsittääkseni useita palkintoja. Melko hauska oli myös Saarioisten mainos “Meidän äiti”, jossa muksu, kyllä vetää hyvän kortin hihastaan! Olisihan näitä vaikka mitä siis! Jos alkaisin oikein miettimään, niin listahan olisi loputon. Mikä on juuri sun mielestä kautta aikain paras mainos?

Ja lopuksi viellä sanottakoon, että jos mä kommentoin mainosten sisältöä raivostuttavuuteen asti, niin olisittepa katsomassa telkkaa mun ja Jarkon kanssa. Saisitte – halusitte tai ette – kunnon syväanalyysin  sekä mainoksen ideasta ja visuaalisesta ilmeestä, että mainoksen äänimaailmasta ja sen kompastuskivistä! Tervetuloa viettämään “rentoa” telkkari-iltaa meille! 

Piirustelua

Tulipa vähän palauteltua mieleen mallipiirustusjuttuja, kun piirtelin nopean luonnoksen Leonista.
Vähän kun heitin väriä koneella päälle, niin tästähän tuli ihan kelpo kuva.

Huima hei! Eli hevostelua kerrakseen!

Olin tässä taannoin ystäväni Raisan kanssa tallilla tervehtimässä Raisan heppaystävää Huimaa. Ja haluan kertoa heti alkuun, että Huima on tamma hieman hämäävästä nimestään huolimatta, hih. Täytyy myöntää, että kyllä mie sen verran noita isoja eläimiä ja niiden jyräävää elopainoa jännitän, että en ihan lähelle aluksi uskaltanut. Ihmettelin vaan vierestä kun Raisa tottunein elkein pisteli Huimaa ratsastuskuntoon. Tosta noin vaan riuskana likkana nosteli kavioita ja putsaili ylimääräiset kurat pois, mitä Huima kinttuihinsa oli päivän laitumilta onnistunut hankkimaan. Rohkeutta se on tuokin sanon minä..tai ehkä pikemminkin kysymys on luottamuksesta. Oli itseasiassa todella hassua huomata, että jos minä suhtauduin Huimaan hieman epäluuloisesti ja olin valppaana kokoajan, niin kyllä se Huima aika lailla tarkkaili myös minua. Kun olimme kävelemässä maastossa Huima katsahteli minuun päin jatkuvasti. Jos pysähdyin ottamaan valokuvia ihanista maalaismaisemista, niin Huimakin hidasteli ja kääntyi katsomaan mitä mulla oli mielessä.
Kyllä musta aika vahvasti tuntuu, että me lopulta saavutettiin jonkin sortin luottamus. Uskalsin lopulta ihan taputella Huimaa ja syötiinhän myö palkkioporkkanatkin, jotka Huima mun taskusta jos hyvissä ajoin haistoikin.
Aivan ihana heppa tuo Huima. Pääsin selvästi yhden laukka-askeleen lähemmäs hevosiaja poispäin pelosta, vaan on siihen silti aika pitkä matka vielä, että tuonne hevosen senlkään kiipeisin. Näin on ihan hyvä.

Raisa ja Huima pistää kaviolla koreasti!

Huima nauro mulle ku olin ihan nynny ja pelkäsin sitä.

Mikä on parempi tapa viettää aikaa, kun ulkoilla tämmösissä maisemissa?

Todistusmatskua, että minäkin olin paikalla! Heh

Heppostelijat <3

Oli siel muitakin heppoja kuin Huima

Lopuks iltapesulle ja sitten yölevoille.

Kauniit oli meillä lenkkeilymaisemat!

Syysflunssaa pukkaa

Hei ja hou. Ja näinhän siinä taas kävi, että kroppa yrittää pakottaa mua lepäämään tän kaiken työrempomisen keskellä. Heitti ihan hirveän syysflunssan. Nenä niiskaa ja kurkku on kipeä. Huono puoli tässä on se, etten voi vaan soittaa pomolle, että jään saikulle, koitahan pärjätä koska, tattadaa, olen itse se pomo...argh. Tää on näitä freelanceriduunarin huonoja puolia...No onneksi mulla on mitä ihanin mies, joka tuolla nytkin hääräilee keittiössä tekemässä mulle täytettyjä uuniperunoita ruuaksi ja eilen koitti (ja onnistui) nostamaan mun nuhanokan mielialaa tuomalla kaupasta ihan yllärinä Chisun uusimman albumin (on muuten ihan älyttömän hyvä levy!). Samalla mun eläimet rakkaat puskee viereen ja syliin, niin ei tässä nyt voi alkaa nuhaansa murjottamaan. Huh, miten mä enää pärjäisin ilman näitä mun miehiä!
Kävin tänään Stadiumista ostamassa kauan haaveilemani Adidaksen verkkatakin, kun se oli mega-alennuksessa 29,90 euroa. Taitaa Leonkin tykätä mamin uudesta lempi paidasta.

Myö jatketaan nyt töiden paahtamista. Palaillaan!