Olenkin tässä viime päivinä miettinyt, että ehkä en todella kuulukaan henkisesti pitkätukkaisiin ihmisiin. En käsitä kuinka joillain pitkähiuksisilla ihmisillä, miehillä tai naisilla, tuntuu aina olevan aivan upean näköinen kuontalo. Ei koskaan hätäponnaria tai villinä sohottavaa nukku-tukkaa. Miten tämä on mahdollista? Kun itselläni oli pitkä tukka, en juuri muuta sille osannut tehdä kun suoristaa, suoristaa ja suoristaa. Ja tätäkin silloin kun halusin laittaa tukkani ”rimpsakuntoon”. Muuten pidin hiuksia lähes aina kiinni. Nyt kun hiukseni ovat lyhkäisemmät tuntuu että siisti lookki syntyy kuin itsestään. Tukasta saa leikkisän tyttömäisen heittämällä pienen töyhdön edestä pinnillä taaksepäin tai vastaavasti asiallisemman suoristamalla jokainen suortuva tasaisen skarpiksi polkaksi. Lyhyt tukka myös kehystää kasvojani kauniimmin.
Hei mullahan on kaula!
En muista koska olisin viimeksi ollut jostain ulkonäköön kohdistuvasta muutoksesta näin iloinen. Vähän sama fiilis kun olisi laihtunut 5 kiloa tuosta vaan. Olen joskus aiemmin potenut huonoa omatuntoa, kun olen ”luovuttanut” hiustenkasvatus projektissa ja leikannut tukan. En enää. Lyhythiuksisena on kerrassaan ihanata!
Ja ihan tiedoksi, että kuontaloni mallin päivittämisestä vastuussa on parturi-kampaamo Helen, Lahti, johon olen ollut aivan älyttömän tyytyväinen jo useampaan otteeseen. Suosittelen.
Tässä pieni kuvanäyte tän hetkisestä mallista
Malli sopii siulle kyllä älyttämän hyvin! Ja kun Belgian kevätaurinko alkaa kuule sitä vaalentaa vielä lisää, niin voit sanoa, että lyhythiuksisena ja blondina on kiva olla!
VastaaPoistaamp