Sivut

6.12.2016

Luukku 6. I LOVE SUOMI



Hyvää itsenäisyyspäivää! Laadin teille ihan juhlan kunniaksi tällaisen upean animaation. Muistakaa tulostaa vitosluukusta bingo illan linnanjuhlia varten.


5.12.2016

5. Luukku: Sano Bingo!


Luukku 5. :stä kuuluu että BINGO! Huomenna tulee jälleen töllöstä linnan juhlat ja jotta niiden seuraaminen olisi hintsasti hauskempaa, laadin teille aiheen tiimoilta oman bingon! Voit tulostaa sen täältä: BINGO!
Tarkoituksena on saada ruksit viiteen kohtaan joko pyty-, vaaka tai vinoriviin. Voit myös pelata helpommalla versiolla "bongaa viisi!". Kliffaa bingoiltaa!


4.12.2016

Luukku 4: Kuka on tuo söpöliini?




Neljäs luukku aukeaa ja mitä luukussa onkaan! Jotain söpöä ja pehmeää? Kyllä! Sieltä kömpii esiin pitkä ja pötkö nalle, jonka eilen virkkasin. Tämä hassu haliystävällinen nalle kömpii joululahjapakettiin Otsolle. Karhunpojalle oma nalle, kuinkas muutenkaan! Langat olen ostanut Tigeristä ja silmät ja nenä ovat turvakiinnityksellisiä. Koukku on nro 6 ja ohje omasta päästä. Minusta tästä tuli hirmu symppis ja uskon että tästä tulee todella mieleinen lelu pienelle. Vaan mikähän ihme sen nimi voisi olla. Vai olkoonko vain nimetön, kunnes Otso on siinä isässä että alkaa kutsua sitä joksikin?

Aika kiva lahja vai mitä?

Ja lopuksi muistutan vielä että 1. luukussa on joulukorttiarvonta johon ehtii vielä osallistumaan, menkääpä äkkiä sinne! Mukavaa toista adventtia!





3.12.2016

Luukku 3: Joululahjasta Intoa!


*HUI VARO, MAINOS*

Luukku kolme aukeaa ja esittelee mun tän joulun lahjavinkin: Intoa ihan uutta!

Nyt täytyy kyllä sanoa että olen ihan super innoissani. Meidän Camalan uusinpiin tuotteisiin lukeutuva Intoa ihan uutta on  elämän eri osa-alueita pilke silmäkulmassa treenaava ja aktivoiva korttipakka. 
Intoa sopii lahjaksi melkein kelle tahansa, vaikka ihan itselle. Pakassa on kahdenlaisia kortteja: toiminnalliset kortit, joihin merkataan mukana tulevalla, pyyhittävällä tussilla pyydetyt asiat tai suoritetut haasteet ja ohjekortit jotka neuvovat suoritettavien harjoitusten tekemisessä. Kaikki tehtävät on laadittu sujuvampaa, innostavampaa, hauskempaa tai luovempaa arkea tavoitellen. 

Pakasta saat apua niin vaatekaapin siivoamiseen kuin pulmien ratkomiseen, boostia luovempaan ajatteluun ja harjoitusta lähipiirin ilostuttamiseen. Ja hei jos kaikki tuntuu menevän päin peffistä, niin on siellä se pannukakkuohjekin!

Nämä saat tilattua Camalan verkkokaupasta ja sieltä löytyy myös lisää kuvia. 







2.12.2016

2. Luukku: Paras joululahja löytyy lähempää kuin luuletkaan!



Toinen luukku paljastaa sangen joulumieltä ylentävän animaation. Muistatte ehkä viime vuoden kalenterista TÄMÄN supersöpön kissan tarinan (ja vaikka muistaisitkin kannattaa se taas katsoa uudelleen, kerrassaan ihana!). Se oli brittiläisen kauppaketju Sainsburyn joulumainos ja nyt heiltä on tullut jälleen uusi hykerryttävän kiva mainosanimaatio. Mahtavaa nähdä mitä mainonta voi parhaimmillaan olla! Siispä olkaa hyvät tässä se on:

1.12.2016

Luukku 1: JOULUKORTTIA JAKOON



Ensimmäinen luukku aukeaa ja tästä se taas lähtee Uutistoimiston jo perinteeksi muodostunut joulukalenteri neljättä kertaa, wooohoo!

Ja otetaanpa heti kovat aseet käyttöön ja tänä vuonna kalenteri starttaakin suuren suosion saaneella JOULUKORTTIARVONNALLA! Kyllä kelepoo!

Arvon kolme settiä joulukortteja, jotka tänä vuonna koostuvat sekä äitini kuvittaja Anita Polkutien Kartolle suunnittelemista joulukorteista, että ihan tuoreista Camalan joulukorteista, joista löytyy myös minun kynän jälkeä.

Osallistua voit ihan vaan nakkaamalla kommentin tuonne kommenttiboksiin, jossa kerrot seuraavat asiat:

  1. nimi/nimimerkki
  2. sähköpostiosoite
  3. mikä on lempi kuva-aiheesi joulukortissa (esim, tontut, enkelit, lumiukko, maisema, eläimet jne)

Jotta kortit saadaan ajoissa perille, arvonta on napapiirin nopein ja osallistumisaika on vain 1. - 6.12. 2016. Siispä kipin kapin kommentoimaan!

Ei muuta kun arpaonnea joka sorkkaan ja tervetuloa Uutistoimiston Joulukalneteri 2016 pariin.






21.11.2016

Nassu ja tassut

Moni on kysellyt, että miten meillä eläimet ja lapset tulee toimeen. Vastaan aina samalla tavalla: älyttömän hyvin. Mulle on valikoitunut jotenkin niin mainiot eläimet, että nää todella haluaa olla aina siellä missä tapahtuu...ja lastenhan kanssa tapahtuu. Aslasta ja Niilasta on kehittynyt erottamaton parivaljakko, jotka painii täällä toisinaan niin railakkaasti, että äiti saa alkaa toimittamaan erotuomarin virkaa. Se riemu, mikä virtaa Aslan tassuista hännänpäähän saakka kun Niila tulee päikystä kotiin, on jotain ihan käsittämätöntä.

No entäs sitten kombo vauva ja eläimet? Täytyy myöntää, että pieni paniikki meinas iskeä silloin kun Otson kanssa kotiuduttiin. Nostin turvakaukalon olohuoneen pöydälle ja siinä hetkessä kun Asla tajusi, että kopassa tuhisee jokin hurjan jännittävä, alkoi hirveä murina...apua! Vaan hormoonipäissä, leijonaäitimoodissa tuumasin samalla sekunnilla, että tämä peli ei vetele, nyt tarvii toimia!  Nappasin koiran kainaloon ja työnsin sen naaman kiinni vauvan kinttuihin, että haistappa siitä! Eihän tuollaiselle sulokintulle voi murista pönttö! Ja jotain taikaa niissä varpaissa todella oli, nimittäin Aslan mieliala heitti kertaheitolla ääripäästä toiseen ja se meni jotenkin ihan sijoiltaan koko koira. Aslasta kuoriutui oikea pikku äiti, joka hössötti juosten ympyrää jos Otso vähänkään inahti ja pakonomaisesti pyrki lipsuttelemaan vauvan varpaita heti kun silmä vältti. Hassu hauva. Nykyään Asla on kyllä jo paljon rennompi "pikkumutsi", mutta yhä kyllä valpastuu heti jos Otso itkee ja heittää lennosta pikku suukot poskelle vaikka kiellän.

Kissat taas ei aluksi ollut Otsosta millänsäkään, mutta kun niillekin taas jossain välissä kirkastui, että vauvat ovat lämpimiä alkoi Otson seura kiinnostamaan. Meidän isommasta kissasta Leonista oli alkuviikkoina jopa ihan todellista apua, kun Otso halusi olla ihan kyljessä kiinni, mutta itse ei ihan koko iltaa olisi jaksanut maata sohvalla: joka ilta siinä kasin pintaan Leon tuli sohvan nurkille kärkkymään, että koska nousen vauvan vierestä, jotta hän voisi tulla mun paikalle sijaisvierihoitamaan. Vauva nukkui tyytyväisenä kun kyljessä on lämmin kehräävä kissa ja äiti pääsi vähän jalottelemaan ilman että pikku-ukkeli herää. Ihan mahtava otus. Nyt kun Otson on alkanut liikkumaan ja tarttumaan kiinni kissatkin pysyy tasa loitommalla beben ollessa hereillä. Eppu kapuaa kyllä yhä mielellään Otson jalkoihin nukkumaan, siitä kun pääsee helposti pinkomaan pakoon, jos Otson vauvajumpat yltyy liian rajuiksi.

Mutta kaiken kaikkiaan täytyy sanoa että olen kaiketi aika onnekas, kun kaikki kolme eläintä osaavat ottaa oman tilansa ja mennä lepäilemään lapsilta rauhaan ja toisaalta olla myös lasten kanssa todella kiltisti.

Tässä muutamat kuvat, jotka jotenkin hyvin kiteyttää kuinka todellakin tarvii olla juuri siellä missä tapahtuu. Yritin siis ottaa Otsosta hitusen parempia kuvia, niin hetihän siinä ollaan paistattelemassa valokeilassa kun selkäs käännät.